Pompeiji

Katsoin ulos enkä nähnyt enää taivasta.

Jylinä, joka oli yltynyt jo tunteja, saisi minut pian kuuroutumaan. Nostin kankaanpalan savikulhosta ja puristin siitä enimmät vedet. Tuhka oli värjännyt veden harmaaksi.

Asettelin kankaan tulikuuman lapseni otsalle, ja toivoin sen tuovan helpotusta hänen viimeisiin hetkiinsä.

Asetuin tärisevälle kivilattialle hänen viereensä ja suljin silmäni. Ihmisääniä ei kylässä enää kuulunut. Ne, jotka kykenivät, olivat jo lähteneet. Muut eivät enää jaksaneet huutaa epätoivosta.

Ulkona pimeni, ja ymmärsin hetken olevan lähellä. Lähestyvästä pilvestä hohkava kuumuus poltti ihoani ja tuhka kirveli kurkkuani ja silmiäni.

Otin lapseni syliin, ja aloin hyräillä tuutulaulua, jota kumpikaan meistä ei ehtinyt kuulla loppuun.

Horros

Haluat polttaa kokonaisia kaupunkeja
Vain voidaksesi astella paljain jaloin tulikuumalla tuhkalla

Haluat hukkua tuhansia kertoja
Vain tunteaksesi jäätävän veden raapivan kurkkusi vereslihalle

Haluat kiivetä Mount Everestille
Vain pudotaksesi lumivyörynä
alas jäistä vuorenrinnettä

Haluat rakastaa koko sydämelläsi
Vain tunteaksesi sen repeytyvän rinnastasi
ja vuotavan kuiviin

Haluat tuntea sen kaiken
kivun, riemun ja tuskan
Mutta silti vaellat sumussa
haaleassa vedessä
sokeana ja halvaantuneena.