silmien tottuessa pimeään
he näyttävät marmoripatsailta
kovilta, kylmiltä
rakastavaiset kietoutuneena toisiinsa
kuin veistettyinä
mutta kuun valo valehtelee
sillä marmori ei hengitä
eikä patsailla ole sydäntä
hakkaamassa toista vasten
kostean ja lämpimän ihon alla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti