Maasta sinä olet tullut
ja sydämesi on ikiroutaa
Kaiversit itsellesi neidon napajäästä
mutta kosketuksesi muutti hänet vedeksi
Sitten muovailit morsiamen hiekasta
mutta vuorovesi vei vaimosi
Vihdoin viimein ymmärsit yrittää
rakentaa rakkaasi maan mullasta
Sinä tartuit tytön käteen kokeillen
Ei sulanut, ei hajonnut, ei haihtunut
Tunsit tulisen hehkun hipiälläsi
neito nauroi kun paloit poroksi
ja astui tyynesti tuhkasi yli
sillä sisällään loimusi liekkimeri
Maaksi sinä olet tullut
ja vihdoin sydämesi sulanut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti